työnjohtaja

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

työnjohtaja (10)

  1. työnantajan edustajana työn suoritusta johtava ja valvova toimihenkilö

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈt̪yø̯nˌjoht̪ɑjɑ/
  • tavutus: työn‧joh‧ta‧ja

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi työnjohtaja työnjohtajat
genetiivi työnjohtajan työnjohtajien
(työnjohtajain)
partitiivi työnjohtajaa työnjohtajia
akkusatiivi työnjohtaja;
työnjohtajan
työnjohtajat
sisäpaikallissijat
inessiivi työnjohtajassa työnjohtajissa
elatiivi työnjohtajasta työnjohtajista
illatiivi työnjohtajaan työnjohtajiin
ulkopaikallissijat
adessiivi työnjohtajalla työnjohtajilla
ablatiivi työnjohtajalta työnjohtajilta
allatiivi työnjohtajalle työnjohtajille
muut sijamuodot
essiivi työnjohtajana työnjohtajina
translatiivi työnjohtajaksi työnjohtajiksi
abessiivi työnjohtajatta työnjohtajitta
instruktiivi työnjohtajin
komitatiivi työnjohtajine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo työnjohtaja-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

yhdyssana osista työ (genetiivi) ja johtaja

Käännökset[muokkaa]