tuuppia
Suomi
[muokkaa]Verbi
[muokkaa]tuuppia (61-B) (taivutus[luo])[1]
- (puhekieltä) työntää, töniä
- Olen tämmöinen tavallinen jannu vaan, kun en oppinut toisia mä tuuppimaan. (Tuulikki on minun tyttöni, Kake Randelin)
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈt̪uːpːiɑˣ/
- tavutus: tuup‧pi‧a
Etymologia
[muokkaa]frekventatiivijohdos verbistä tuupata (johdin -i-) [2]
Liittyvät sanat
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]- substantiivit: tuuppiminen
Aiheesta muualla
[muokkaa]- tuuppia Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 61-B
- ↑ Ison suomen kieliopin verkkoversio: § 363 Kaksitavuisten i-verbien rakenne ja merkitys