tuuppia

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

tuuppia (61-B) (taivutus[luo])[1]

  1. (puhekieltä) työntää, töniä
    Olen tämmöinen tavallinen jannu vaan, kun en oppinut toisia mä tuuppimaan. (Tuulikki on minun tyttöni, Kake Randelin)

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈt̪uːpːiɑˣ/
  • tavutus: tuup‧pi‧a

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • tuuppia Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 61-B