tuuppia
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
tuuppia (61-B) (taivutus[luo])[1]
- (puhekieltä) työntää, töniä
- Olen tämmöinen tavallinen jannu vaan, kun en oppinut toisia mä tuuppimaan. (Tuulikki on minun tyttöni, Kake Randelin)
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈt̪uːpːiɑˣ/
- tavutus: tuup‧pi‧a
Aiheesta muualla[muokkaa]
- tuuppia Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 61-B