tuuhentuminen
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]tuuhentuminen (38)
- teonnimi verbistä tuuhentua
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | tuuhentuminen | tuuhentumiset |
| genetiivi | tuuhentumisen | tuuhentumisten tuuhentumisien |
| partitiivi | tuuhentumista | tuuhentumisia |
| akkusatiivi | tuuhentuminen; tuuhentumisen |
tuuhentumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | tuuhentumisessa | tuuhentumisissa |
| elatiivi | tuuhentumisesta | tuuhentumisista |
| illatiivi | tuuhentumiseen | tuuhentumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | tuuhentumisella | tuuhentumisilla |
| ablatiivi | tuuhentumiselta | tuuhentumisilta |
| allatiivi | tuuhentumiselle | tuuhentumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | tuuhentumisena (tuuhentumisna) |
tuuhentumisina |
| translatiivi | tuuhentumiseksi | tuuhentumisiksi |
| abessiivi | tuuhentumisetta | tuuhentumisitta |
| instruktiivi | – | tuuhentumisin |
| komitatiivi | – | tuuhentumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | tuuhentumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
tuuhentumis- | |