turmeltuminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
turmeltuminen (38)
- teonnimi verbistä turmeltua
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | turmeltuminen | turmeltumiset |
| genetiivi | turmeltumisen | turmeltumisten turmeltumisien |
| partitiivi | turmeltumista | turmeltumisia |
| akkusatiivi | turmeltuminen; turmeltumisen |
turmeltumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | turmeltumisessa | turmeltumisissa |
| elatiivi | turmeltumisesta | turmeltumisista |
| illatiivi | turmeltumiseen | turmeltumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | turmeltumisella | turmeltumisilla |
| ablatiivi | turmeltumiselta | turmeltumisilta |
| allatiivi | turmeltumiselle | turmeltumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | turmeltumisena (turmeltumisna) |
turmeltumisina |
| translatiivi | turmeltumiseksi | turmeltumisiksi |
| abessiivi | turmeltumisetta | turmeltumisitta |
| instruktiivi | – | turmeltumisin |
| komitatiivi | – | turmeltumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | turmeltumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
turmeltumis- | |