turjake

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

turjake (48-A)

  1. epäsiisti henkilö (mies)

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈt̪urjɑkeˣ/
  • tavutus: tur‧ja‧ke

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi turjake turjakkeet
genetiivi turjakkeen turjakkeiden
turjakkeitten
partitiivi turjaketta turjakkeita
akkusatiivi turjake;
turjakkeen
turjakkeet
sisäpaikallissijat
inessiivi turjakkeessa turjakkeissa
elatiivi turjakkeesta turjakkeista
illatiivi turjakkeeseen turjakkeisiin
turjakkeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi turjakkeella turjakkeilla
ablatiivi turjakkeelta turjakkeilta
allatiivi turjakkeelle turjakkeille
muut sijamuodot
essiivi turjakkeena turjakkeina
translatiivi turjakkeeksi turjakkeiksi
abessiivi turjakkeetta turjakkeitta
instruktiivi turjakkein
komitatiivi turjakkeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo turjakkee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
turjaket-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]