turhautuminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
turhautuminen (38)
- teonnimi verbistä turhautua
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | turhautuminen | turhautumiset |
| genetiivi | turhautumisen | turhautumisten turhautumisien |
| partitiivi | turhautumista | turhautumisia |
| akkusatiivi | turhautuminen; turhautumisen |
turhautumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | turhautumisessa | turhautumisissa |
| elatiivi | turhautumisesta | turhautumisista |
| illatiivi | turhautumiseen | turhautumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | turhautumisella | turhautumisilla |
| ablatiivi | turhautumiselta | turhautumisilta |
| allatiivi | turhautumiselle | turhautumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | turhautumisena (turhautumisna) |
turhautumisina |
| translatiivi | turhautumiseksi | turhautumisiksi |
| abessiivi | turhautumisetta | turhautumisitta |
| instruktiivi | – | turhautumisin |
| komitatiivi | – | turhautumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | turhautumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
turhautumis- | |