tuplajuoksu

Suomi

Substantiivi

tuplajuoksu (1)

1. pesäpallossa se, että kunnarin lyönyt pelaaja (joka jää kolmospesälle) tuo vielä toisen juoksun etenemällä kolmospesältä kotipesään jollain myöhemmän pelaajan lyöntivuorolla

Etymologia

yhdyssana sanoista tupla ja juoksu