tupata

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

tupata (73-C) (taivutus [luo])

  1. (puhekieltä) ahtaa, sulloa, topata
    Kun ei pellavaa ollut, tyynyt tupattiin täyteen olkia.
  2. (puhekieltä) tuppautua, tungetella
    Mitä sekin oikein aina tänne on tuppaamassa?
  3. (puhekieltä) asettaa jokin varomattomasti tai ajattelemattomasti johonkin
    Älä pulloa uuniin tuppaa!
  4. (puhekieltä) olla taipuvainen, olla tekemäisillään tai tapahtumaisillaan
    Jyrkässä mäessä kottikärry tuppasi papalta aina kaatumaan.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈt̪upɑt̪ɑˣ/
  • tavutus: tu‧pa‧ta

Käännökset[muokkaa]

Idiomit[muokkaa]

  • tupata nokkansa johonkin
    1. (kuvaannollisesti) mennä johonkin (varsinkin uteliaisuuttaan)
      Joka paikkaan sekin aina nokkansa tuppaa!
Liittyvät sanat[muokkaa]
Synonyymit[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • tupata Kielitoimiston sanakirjassa