tuomaristo
Suomi
[muokkaa]
Substantiivi
[muokkaa]tuomaristo (1)
- kollektiivinen joukko tuomareita
- jotain arvioimaan tai arvostelemaan koottu joukko ihmisiä; arvosteluraati, "jury"
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈt̪uo̯mɑˌrist̪o/
- tavutus: tuo‧ma‧ris‧to
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | tuomaristo | tuomaristot |
| genetiivi | tuomariston | tuomaristojen |
| partitiivi | tuomaristoa | tuomaristoja |
| akkusatiivi | tuomaristo; tuomariston |
tuomaristot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | tuomaristossa | tuomaristoissa |
| elatiivi | tuomaristosta | tuomaristoista |
| illatiivi | tuomaristoon | tuomaristoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | tuomaristolla | tuomaristoilla |
| ablatiivi | tuomaristolta | tuomaristoilta |
| allatiivi | tuomaristolle | tuomaristoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | tuomaristona | tuomaristoina |
| translatiivi | tuomaristoksi | tuomaristoiksi |
| abessiivi | tuomaristotta | tuomaristoitta |
| instruktiivi | – | tuomaristoin |
| komitatiivi | – | tuomaristoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | tuomaristo- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- tuomaristo Kielitoimiston sanakirjassa