tuntija
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]tuntija (12)
- henkilö, jolla on tuntemusta johonkin
- Sommelier on viinien tuntija, joka työskentelee ravintolassa.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈt̪unt̪ijɑ/
- tavutus: tun‧ti‧ja
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | tuntija | tuntijat |
| genetiivi | tuntijan | tuntijoiden tuntijoitten (tuntijain) |
| partitiivi | tuntijaa | tuntijoita |
| akkusatiivi | tuntija; tuntijan |
tuntijat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | tuntijassa | tuntijoissa |
| elatiivi | tuntijasta | tuntijoista |
| illatiivi | tuntijaan | tuntijoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | tuntijalla | tuntijoilla |
| ablatiivi | tuntijalta | tuntijoilta |
| allatiivi | tuntijalle | tuntijoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | tuntijana | tuntijoina |
| translatiivi | tuntijaksi | tuntijoiksi |
| abessiivi | tuntijatta | tuntijoitta |
| instruktiivi | – | tuntijoin |
| komitatiivi | – | tuntijoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | tuntija- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- tuntija Kielitoimiston sanakirjassa