tuntija

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

tuntija (12)[1]

  1. henkilö, jolla on tuntemusta johonkin
    Sommelier on viinien tuntija, joka työskentelee ravintolassa.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈt̪unt̪ijɑ/
  • tavutus: tun‧ti‧ja

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tuntija tuntijat
genetiivi tuntijan tuntijoiden
tuntijoitten
(tuntijain)
partitiivi tuntijaa tuntijoita
akkusatiivi tuntija;
tuntijan
tuntijat
sisäpaikallissijat
inessiivi tuntijassa tuntijoissa
elatiivi tuntijasta tuntijoista
illatiivi tuntijaan tuntijoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi tuntijalla tuntijoilla
ablatiivi tuntijalta tuntijoilta
allatiivi tuntijalle tuntijoille
muut sijamuodot
essiivi tuntijana tuntijoina
translatiivi tuntijaksi tuntijoiksi
abessiivi tuntijatta tuntijoitta
instruktiivi tuntijoin
komitatiivi tuntijoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo tuntija-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • tuntija Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 12