tunteilla

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

tunteilla (67) (taivutus[luo])

  1. perustella jotakin tunteisiin vetoavasti tai luottaa tunteisiin järjen sijaan
  2. antautua herkkien tunteiden valtaan, suhtautua tunteenomaisesti tai sentimentaalisesti
    Mitä ihmettä hän nyt tunteilee!
    Runoissaan hän tunteilee naiskohtaloilla.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈt̪unt̪ei̯lːɑˣ/
  • tavutus: tun‧teil‧la

Etymologia[muokkaa]

johdos substantiivista tunne (tunte- + -ile- + -vat)

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]