tunnustaja

Kohteesta Wikisanakirja
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

tunnustaja (10)[1]

  1. arvonimi niille alkukirkon kristityille, jotka tunnustivat uskonsa vainojen aikana, mutta joista ei tullut marttyyreitä
  2. jonkin uskonnon seuraaja

Taivutus[muokkaa]

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tunnustaja tunnustajat
genetiivi tunnustajan tunnustajien
(tunnustajain)
partitiivi tunnustajaa tunnustajia
akkusatiivi tunnustaja; tunnustajan tunnustajat
sisäpaikallissijat
inessiivi tunnustajassa tunnustajissa
elatiivi tunnustajasta tunnustajista
illatiivi tunnustajaan tunnustajiin
ulkopaikallissijat
adessiivi tunnustajalla tunnustajilla
ablatiivi tunnustajalta tunnustajilta
allatiivi tunnustajalle tunnustajille
muut sijamuodot
essiivi tunnustajana tunnustajina
translatiivi tunnustajaksi tunnustajiksi
abessiivi tunnustajatta tunnustajitta
instruktiivi tunnustajin
komitatiivi tunnustajine-
+ omistusliite

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 10