tunkkaaminen
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]tunkkaaminen (38)
- teonnimi verbistä tunkata
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | tunkkaaminen | tunkkaamiset |
| genetiivi | tunkkaamisen | tunkkaamisten tunkkaamisien |
| partitiivi | tunkkaamista | tunkkaamisia |
| akkusatiivi | tunkkaaminen; tunkkaamisen |
tunkkaamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | tunkkaamisessa | tunkkaamisissa |
| elatiivi | tunkkaamisesta | tunkkaamisista |
| illatiivi | tunkkaamiseen | tunkkaamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | tunkkaamisella | tunkkaamisilla |
| ablatiivi | tunkkaamiselta | tunkkaamisilta |
| allatiivi | tunkkaamiselle | tunkkaamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | tunkkaamisena (tunkkaamisna) |
tunkkaamisina |
| translatiivi | tunkkaamiseksi | tunkkaamisiksi |
| abessiivi | tunkkaamisetta | tunkkaamisitta |
| instruktiivi | – | tunkkaamisin |
| komitatiivi | – | tunkkaamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | tunkkaamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
tunkkaamis- | |