tumulus
 |
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]tumulus (39)
- kumpuhauta, keinotekoisen kummun sisässä oleva hauta
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | tumulus | tumulukset |
| genetiivi | tumuluksen | tumulusten tumuluksien |
| partitiivi | tumulusta | tumuluksia |
| akkusatiivi | tumulus; tumuluksen |
tumulukset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | tumuluksessa | tumuluksissa |
| elatiivi | tumuluksesta | tumuluksista |
| illatiivi | tumulukseen | tumuluksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | tumuluksella | tumuluksilla |
| ablatiivi | tumulukselta | tumuluksilta |
| allatiivi | tumulukselle | tumuluksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | tumuluksena | tumuluksina |
| translatiivi | tumulukseksi | tumuluksiksi |
| abessiivi | tumuluksetta | tumuluksitta |
| instruktiivi | – | tumuluksin |
| komitatiivi | – | tumuluksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | tumulukse- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
tumulus- | |