tuma
Katso myös: Tuma, Tůma |
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
- (sytologia) aitotumallisen eliön solun osa, jossa sijaitsee solun genomi DNA:n muodossa kromosomeihin tallentuneena
- Jokaisessa solussa on yleensä yksi tuma.
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈt̪umɑ/
- tavutus: tu‧ma
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | tuma | tumat |
genetiivi | tuman | tumien (tumain) |
partitiivi | tumaa | tumia |
akkusatiivi | tuma; tuman |
tumat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | tumassa | tumissa |
elatiivi | tumasta | tumista |
illatiivi | tumaan | tumiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | tumalla | tumilla |
ablatiivi | tumalta | tumilta |
allatiivi | tumalle | tumille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | tumana | tumina |
translatiivi | tumaksi | tumiksi |
abessiivi | tumatta | tumitta |
instruktiivi | – | tumin |
komitatiivi | – | tumine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | tuma- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset[muokkaa]
Liittyvät sanat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
- adjektiivit: tumallinen
Yhdyssanat[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 10