tulkitsija
Ulkoasu
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]tulkitsija (12)
- henkilö, joka tulkitsee
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈt̪ulkit̪ˌsijɑ/
- tavutus: tul‧kit‧si‧ja
Taivutus
[muokkaa]Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | tulkitsija | tulkitsijat |
genetiivi | tulkitsijan | tulkitsijoiden tulkitsijoitten (tulkitsijain) |
partitiivi | tulkitsijaa | tulkitsijoita |
akkusatiivi | tulkitsija; tulkitsijan |
tulkitsijat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | tulkitsijassa | tulkitsijoissa |
elatiivi | tulkitsijasta | tulkitsijoista |
illatiivi | tulkitsijaan | tulkitsijoihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | tulkitsijalla | tulkitsijoilla |
ablatiivi | tulkitsijalta | tulkitsijoilta |
allatiivi | tulkitsijalle | tulkitsijoille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | tulkitsijana | tulkitsijoina |
translatiivi | tulkitsijaksi | tulkitsijoiksi |
abessiivi | tulkitsijatta | tulkitsijoitta |
instruktiivi | – | tulkitsijoin |
komitatiivi | – | tulkitsijoine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | tulkitsija- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset
[muokkaa]1. henkilö, joka tulkitsee
|
Aiheesta muualla
[muokkaa]- tulkitsija Kielitoimiston sanakirjassa