tulite
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈt̪ulit̪eˣ/
- tavutus: tu‧li‧te
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | tulite | tulitteet |
| genetiivi | tulitteen | tulitteiden tulitteitten |
| partitiivi | tulitetta | tulitteita |
| akkusatiivi | tulite; tulitteen |
tulitteet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | tulitteessa | tulitteissa |
| elatiivi | tulitteesta | tulitteista |
| illatiivi | tulitteeseen | tulitteisiin tulitteihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | tulitteella | tulitteilla |
| ablatiivi | tulitteelta | tulitteilta |
| allatiivi | tulitteelle | tulitteille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | tulitteena | tulitteina |
| translatiivi | tulitteeksi | tulitteiksi |
| abessiivi | tulitteetta | tulitteitta |
| instruktiivi | – | tulittein |
| komitatiivi | – | tulitteine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | tulittee- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
tulitet- | |
Etymologia
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- tulite Kielitoimiston sanakirjassa
Kroatia
[muokkaa]Verbi
[muokkaa]tulite
Viro
[muokkaa]Verbi
[muokkaa]tulite
- indikatiivin imperfektin monikon 2. persoonan muoto verbistä tulema