tulistuminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
tulistuminen (38)
- teonnimi verbistä tulistua
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | tulistuminen | tulistumiset |
| genetiivi | tulistumisen | tulistumisten tulistumisien |
| partitiivi | tulistumista | tulistumisia |
| akkusatiivi | tulistuminen; tulistumisen |
tulistumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | tulistumisessa | tulistumisissa |
| elatiivi | tulistumisesta | tulistumisista |
| illatiivi | tulistumiseen | tulistumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | tulistumisella | tulistumisilla |
| ablatiivi | tulistumiselta | tulistumisilta |
| allatiivi | tulistumiselle | tulistumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | tulistumisena (tulistumisna) |
tulistumisina |
| translatiivi | tulistumiseksi | tulistumisiksi |
| abessiivi | tulistumisetta | tulistumisitta |
| instruktiivi | – | tulistumisin |
| komitatiivi | – | tulistumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | tulistumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
tulistumis- | |