tulistin
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
- laite, jossa vesihöyry kuumennetaan höyrystymislämpötilaa korkeampaan lämpötilaan esim. höyrykattilan osana
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈt̪ulist̪in/
- tavutus: tu‧lis‧tin
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | tulistin | tulistimet |
| genetiivi | tulistimen | tulistimien tulistinten |
| partitiivi | tulistinta | tulistimia |
| akkusatiivi | tulistin; tulistimen |
tulistimet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | tulistimessa | tulistimissa |
| elatiivi | tulistimesta | tulistimista |
| illatiivi | tulistimeen | tulistimiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | tulistimella | tulistimilla |
| ablatiivi | tulistimelta | tulistimilta |
| allatiivi | tulistimelle | tulistimille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | tulistimena (tulistinna) |
tulistimina |
| translatiivi | tulistimeksi | tulistimiksi |
| abessiivi | tulistimetta | tulistimitta |
| instruktiivi | – | tulistimin |
| komitatiivi | – | tulistimine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | tulistime- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
tulistin- | |
Liittyvät sanat[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- tulistin Kielitoimiston sanakirjassa
Verbi[muokkaa]
tulistin
- (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä tulistaa
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 33