tulennielijä
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
tulennielijä (12)
- performanssiesiintyjä, joka käyttää liekehtiviä keppejä ja voi puhaltaa suustaan palavaa nestettä pisaroina, tai sammuttaa kepit suussaan
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈt̪ulenˌnie̯lijæ/
- tavutus: tu‧len‧nie‧li‧jä
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | tulennielijä | tulennielijät |
| genetiivi | tulennielijän | tulennielijöiden tulennielijöitten (tulennielijäin) |
| partitiivi | tulennielijää | tulennielijöitä |
| akkusatiivi | tulennielijä; tulennielijän |
tulennielijät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | tulennielijässä | tulennielijöissä |
| elatiivi | tulennielijästä | tulennielijöistä |
| illatiivi | tulennielijään | tulennielijöihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | tulennielijällä | tulennielijöillä |
| ablatiivi | tulennielijältä | tulennielijöiltä |
| allatiivi | tulennielijälle | tulennielijöille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | tulennielijänä | tulennielijöinä |
| translatiivi | tulennielijäksi | tulennielijöiksi |
| abessiivi | tulennielijättä | tulennielijöittä |
| instruktiivi | – | tulennielijöin |
| komitatiivi | – | tulennielijöine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | tulennielijä- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset[muokkaa]
1. henkilö, joka nielee tulta
|