tuimuus
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
tuimuus (40)
- se, että on tuima
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈt̪ui̯muːs/
- tavutus: tui‧muus
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | tuimuus | tuimuudet |
genetiivi | tuimuuden | tuimuuksien |
partitiivi | tuimuutta | tuimuuksia |
akkusatiivi | tuimuus; tuimuuden |
tuimuudet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | tuimuudessa | tuimuuksissa |
elatiivi | tuimuudesta | tuimuuksista |
illatiivi | tuimuuteen | tuimuuksiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | tuimuudella | tuimuuksilla |
ablatiivi | tuimuudelta | tuimuuksilta |
allatiivi | tuimuudelle | tuimuuksille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | tuimuutena | tuimuuksina |
translatiivi | tuimuudeksi | tuimuuksiksi |
abessiivi | tuimuudetta | tuimuuksitta |
instruktiivi | – | tuimuuksin |
komitatiivi | – | tuimuuksine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | tuimuude- | |
vahva vartalo | tuimuute- | |
konsonantti- vartalo |
tuimuut- |
Etymologia[muokkaa]
sanan tuima vartalosta tuim- ja suffiksista -uus
Käännökset[muokkaa]
1. se, että on tuima
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Aiheesta muualla[muokkaa]
- tuimuus Kielitoimiston sanakirjassa