tuikku

Kohteesta Wikisanakirja
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Redirect arrow without text.svg
Katso myös: Tuikku


Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

tuikku (1-A)

  1. pieni pilkahdus valoa; heikko valo
  2. lämpökynttilä
  3. (puhekieltä) kulaus, pieni annos juoma (varsinkin alkoholipitoista)
    Tuikku murheeseen.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈt̪uikːu/

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tuikku tuikut
genetiivi tuikun tuikkujen
partitiivi tuikkua tuikkuja
akkusatiivi tuikku; tuikun tuikut
sisäpaikallissijat
inessiivi tuikussa tuikuissa
elatiivi tuikusta tuikuista
illatiivi tuikkuun tuikkuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi tuikulla tuikuilla
ablatiivi tuikulta tuikuilta
allatiivi tuikulle tuikuille
muut sijamuodot
essiivi tuikkuna tuikkuina
translatiivi tuikuksi tuikuiksi
abessiivi tuikutta tuikuitta
instruktiivi tuikuin
komitatiivi tuikkuine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

2. kynttilä
  • suomalaisesta tuotemerkistä Tuikku

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • tuikku Kielitoimiston sanakirjassa