tuhutus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

tuhutus (39)

  1. tuhuttaminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈt̪uhut̪us/
  • tavutus: tu‧hu‧tus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tuhutus tuhutukset
genetiivi tuhutuksen tuhutusten
tuhutuksien
partitiivi tuhutusta tuhutuksia
akkusatiivi tuhutus;
tuhutuksen
tuhutukset
sisäpaikallissijat
inessiivi tuhutuksessa tuhutuksissa
elatiivi tuhutuksesta tuhutuksista
illatiivi tuhutukseen tuhutuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi tuhutuksella tuhutuksilla
ablatiivi tuhutukselta tuhutuksilta
allatiivi tuhutukselle tuhutuksille
muut sijamuodot
essiivi tuhutuksena tuhutuksina
translatiivi tuhutukseksi tuhutuksiksi
abessiivi tuhutuksetta tuhutuksitta
instruktiivi tuhutuksin
komitatiivi tuhutuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo tuhutukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
tuhutus-

Etymologia[muokkaa]

johdos verbistä tuhuttaa (tuhut- + -us)

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • tuhutus Kielitoimiston sanakirjassa