tuhlaava
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
tuhlaava
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä tuhlata
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | tuhlaava | tuhlaavat |
| genetiivi | tuhlaavan | tuhlaavien (tuhlaavain) |
| partitiivi | tuhlaavaa | tuhlaavia |
| akkusatiivi | tuhlaava; tuhlaavan | tuhlaavat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | tuhlaavassa | tuhlaavissa |
| elatiivi | tuhlaavasta | tuhlaavista |
| illatiivi | tuhlaavaan | tuhlaaviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | tuhlaavalla | tuhlaavilla |
| ablatiivi | tuhlaavalta | tuhlaavilta |
| allatiivi | tuhlaavalle | tuhlaaville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | tuhlaavana | tuhlaavina |
| translatiivi | tuhlaavaksi | tuhlaaviksi |
| abessiivi | tuhlaavatta | tuhlaavitta |
| instruktiivi | – | tuhlaavin |
| komitatiivi | – | tuhlaavine |