tuhlaaminen
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]tuhlaaminen (38)
- pääomien hukkaaminen hyödyttömään tarkoitukseen käyttämällä varoja turhuuksiin, usein tekemällä päättömiä heräteostoja
- Tuhlaamisen on loputtava.
Etymologia
[muokkaa]- teonnimi verbistä tuhlata
Käännökset
[muokkaa]1. tuhlaaminen
|
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | tuhlaaminen | tuhlaamiset |
| genetiivi | tuhlaamisen | tuhlaamisten tuhlaamisien |
| partitiivi | tuhlaamista | tuhlaamisia |
| akkusatiivi | tuhlaaminen; tuhlaamisen |
tuhlaamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | tuhlaamisessa | tuhlaamisissa |
| elatiivi | tuhlaamisesta | tuhlaamisista |
| illatiivi | tuhlaamiseen | tuhlaamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | tuhlaamisella | tuhlaamisilla |
| ablatiivi | tuhlaamiselta | tuhlaamisilta |
| allatiivi | tuhlaamiselle | tuhlaamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | tuhlaamisena (tuhlaamisna) |
tuhlaamisina |
| translatiivi | tuhlaamiseksi | tuhlaamisiksi |
| abessiivi | tuhlaamisetta | tuhlaamisitta |
| instruktiivi | – | tuhlaamisin |
| komitatiivi | – | tuhlaamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | tuhlaamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
tuhlaamis- | |