tugeeni
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]- (historia) Intiassa 1800-luvulla väitetysti vallinneen salamurhaajakultin jäsen
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | tugeeni | tugeenit |
| genetiivi | tugeenin | tugeenien (tugeenein) |
| partitiivi | tugeenia | tugeeneja |
| akkusatiivi | tugeeni; tugeenin |
tugeenit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | tugeenissa | tugeeneissa |
| elatiivi | tugeenista | tugeeneista |
| illatiivi | tugeeniin | tugeeneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | tugeenilla | tugeeneilla |
| ablatiivi | tugeenilta | tugeeneilta |
| allatiivi | tugeenille | tugeeneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | tugeenina | tugeeneina |
| translatiivi | tugeeniksi | tugeeneiksi |
| abessiivi | tugeenitta | tugeeneitta |
| instruktiivi | – | tugeenein |
| komitatiivi | – | tugeeneine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | tugeeni- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |