tsättääjä
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
tsättääjä (10)
- henkilö tai käyttäjä, joka tsättää
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | tsättääjä | tsättääjät |
| genetiivi | tsättääjän | tsättääjien (tsättääjäin) |
| partitiivi | tsättääjää | tsättääjiä |
| akkusatiivi | tsättääjä; tsättääjän |
tsättääjät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | tsättääjässä | tsättääjissä |
| elatiivi | tsättääjästä | tsättääjistä |
| illatiivi | tsättääjään | tsättääjiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | tsättääjällä | tsättääjillä |
| ablatiivi | tsättääjältä | tsättääjiltä |
| allatiivi | tsättääjälle | tsättääjille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | tsättääjänä | tsättääjinä |
| translatiivi | tsättääjäksi | tsättääjiksi |
| abessiivi | tsättääjättä | tsättääjittä |
| instruktiivi | – | tsättääjin |
| komitatiivi | – | tsättääjine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | tsättääjä- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia[muokkaa]
johdos sanasta tsätätä ((vahva) vokaalivartalo tsättää- + -jä)