transitiivinen
Suomi[muokkaa]
Adjektiivi[muokkaa]
transitiivinen (38) (komparatiivi transitiivisempi, superlatiivi transitiivisin) (taivutus [luo])
- (kielitiede) verbistä, joka saa objektin
- 'pudottaa' on transitiivinen verbi.
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈt̪rɑnsiˌt̪iːʋinen/
- tavutus: tran‧si‧tii‧vi‧nen
Käännökset[muokkaa]
1. (kielitiede)
|
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Vastakohdat[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- transitiivinen Kielitoimiston sanakirjassa