Siirry sisältöön

touko

Wikisanakirjasta
Katso myös: Touko

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

touko (1-D) (monikko touot)

  1. keväällä kylvetty, kasvamassa oleva vilja
  2. kevätkylvö
    Nyt on toukojen aika.

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈt̪ou̯ko/
  • tavutus: tou‧ko

Käännökset

[muokkaa]

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Yhdyssanat
[muokkaa]

toukoaika, toukohärkä, toukojuhla, toukokuu, toukolahna, toukoleipä, toukomaa, toukomettinen, toukomies, toukonauris, toukopelto, toukotyö, toukovilja, touonteko

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • touko Kielitoimiston sanakirjassa