torjuva
Suomi
[muokkaa]Verbi
[muokkaa]torjuva
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä torjua
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | torjuva | torjuvat |
| genetiivi | torjuvan | torjuvien (torjuvain) |
| partitiivi | torjuvaa | torjuvia |
| akkusatiivi | torjuva; torjuvan |
torjuvat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | torjuvassa | torjuvissa |
| elatiivi | torjuvasta | torjuvista |
| illatiivi | torjuvaan | torjuviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | torjuvalla | torjuvilla |
| ablatiivi | torjuvalta | torjuvilta |
| allatiivi | torjuvalle | torjuville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | torjuvana | torjuvina |
| translatiivi | torjuvaksi | torjuviksi |
| abessiivi | torjuvatta | torjuvitta |
| instruktiivi | – | torjuvin |
| komitatiivi | – | torjuvine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | torjuva- | |
| vahva vartalo | torjuva- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Aiheesta muualla
[muokkaa]- torjuva Kielitoimiston sanakirjassa