toppuuttelu
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]toppuuttelu (2)
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈt̪opːuːt̪ˌt̪elu/
- tavutus: top‧puut‧te‧lu
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | toppuuttelu | toppuuttelut |
| genetiivi | toppuuttelun | toppuuttelujen toppuutteluiden toppuutteluitten |
| partitiivi | toppuuttelua | toppuutteluita toppuutteluja |
| akkusatiivi | toppuuttelu; toppuuttelun |
toppuuttelut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | toppuuttelussa | toppuutteluissa |
| elatiivi | toppuuttelusta | toppuutteluista |
| illatiivi | toppuutteluun | toppuutteluihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | toppuuttelulla | toppuutteluilla |
| ablatiivi | toppuuttelulta | toppuutteluilta |
| allatiivi | toppuuttelulle | toppuutteluille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | toppuutteluna | toppuutteluina |
| translatiivi | toppuutteluksi | toppuutteluiksi |
| abessiivi | toppuuttelutta | toppuutteluitta |
| instruktiivi | – | toppuutteluin |
| komitatiivi | – | toppuutteluine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | toppuuttelu- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]- verbi toppuutella ((vahva) vokaalivartalo toppuuttele- ) + johdin -u
Käännökset
[muokkaa]1. toppuutteleminen
|
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Aiheesta muualla
[muokkaa]- toppuuttelu Kielitoimiston sanakirjassa