toope
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
toope (8)
- (arkikieltä) hölmöläinen
- (lempinimi) dobermanni
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈt̪oːpe/
- tavutus: too‧pe
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | toope | toopet |
genetiivi | toopen | toopejen (toopein) |
partitiivi | toopea | toopeja |
akkusatiivi | toope; toopen |
toopet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | toopessa | toopeissa |
elatiivi | toopesta | toopeista |
illatiivi | toopeen | toopeihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | toopella | toopeilla |
ablatiivi | toopelta | toopeilta |
allatiivi | toopelle | toopeille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | toopena | toopeina |
translatiivi | toopeksi | toopeiksi |
abessiivi | toopetta | toopeitta |
instruktiivi | – | toopein |
komitatiivi | – | toopeine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | toope- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia[muokkaa]
ruotsin sanasta tåpig ’typerä, hölmö, kömpelö’.[1]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- toope Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Suomen sanojen alkuperä. Etymologinen sanakirja R–Ö. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2000. ISBN 951-717-712-7, ISSN 0355-1768.