tonus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

tonus (39)[1]

  1. (fysiologia) jänteys, jännitys

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈt̪onus/
  • tavutus: to‧nus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tonus tonukset
genetiivi tonuksen tonusten
tonuksien
partitiivi tonusta tonuksia
akkusatiivi tonus;
tonuksen
tonukset
sisäpaikallissijat
inessiivi tonuksessa tonuksissa
elatiivi tonuksesta tonuksista
illatiivi tonukseen tonuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi tonuksella tonuksilla
ablatiivi tonukselta tonuksilta
allatiivi tonukselle tonuksille
muut sijamuodot
essiivi tonuksena tonuksina
translatiivi tonukseksi tonuksiksi
abessiivi tonuksetta tonuksitta
instruktiivi tonuksin
komitatiivi tonuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo tonukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
tonus-

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • tonus Kielitoimiston sanakirjassa

Latina[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi tonus tonī
akkusatiivi tonum tonōs
genetiivi tonī tonōrum
datiivi tonō tonīs
ablatiivi tonō tonīs

tonus m. (2)

  1. jännitys
  2. sävel

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 39