Siirry sisältöön

tonus

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

tonus (39)[1]

  1. (fysiologia) jänteys, jännitys

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈt̪onus/
  • tavutus: to‧nus

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuotoyksikkömonikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tonus tonukset
genetiivi tonuksen tonusten
tonuksien
partitiivi tonusta tonuksia
akkusatiivi tonus;
tonuksen
tonukset
sisäpaikallissijat
inessiivi tonuksessa tonuksissa
elatiivi tonuksesta tonuksista
illatiivi tonukseen tonuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi tonuksella tonuksilla
ablatiivi tonukselta tonuksilta
allatiivi tonukselle tonuksille
muut sijamuodot
essiivi tonuksena tonuksina
translatiivi tonukseksi tonuksiksi
abessiivi tonuksetta tonuksitta
instruktiivi tonuksin
komitatiivi tonuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo tonukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
tonus-

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • tonus Kielitoimiston sanakirjassa

Latina

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]
Taivutus
sijamuotoyksikkömonikko
nominatiivitonustonī
akkusatiivitonumtonōs
genetiivitonītonōrum
datiivitonōtonīs
ablatiivitonōtonīs

tonus m. (2)

  1. jännitys
  2. sävel

Viitteet

[muokkaa]
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 39