tomutus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

tomutus (39)

  1. tomuttaminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈt̪omut̪us/
  • tavutus: to‧mu‧tus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tomutus tomutukset
genetiivi tomutuksen tomutusten
tomutuksien
partitiivi tomutusta tomutuksia
akkusatiivi tomutus;
tomutuksen
tomutukset
sisäpaikallissijat
inessiivi tomutuksessa tomutuksissa
elatiivi tomutuksesta tomutuksista
illatiivi tomutukseen tomutuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi tomutuksella tomutuksilla
ablatiivi tomutukselta tomutuksilta
allatiivi tomutukselle tomutuksille
muut sijamuodot
essiivi tomutuksena tomutuksina
translatiivi tomutukseksi tomutuksiksi
abessiivi tomutuksetta tomutuksitta
instruktiivi tomutuksin
komitatiivi tomutuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo tomutukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
tomutus-

Etymologia[muokkaa]

johdos verbistä tomuttaa (tomut- + -us)

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • tomutus Kielitoimiston sanakirjassa