tokko
Suomi[muokkaa]
Adverbi[muokkaa]
tokko
- (murteellinen) tuskin, mahtaako, liekö
- Tokko hän meitä enää muistaa.
Etymologia[muokkaa]
todennäköisesti karjalan toko < venäjän murteellinen токо[1]
Käännökset[muokkaa]
1. tuskin
|
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Liittyvät sanat[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
.jpg)
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈt̪okːo/
- tavutus: tok‧ko
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | tokko | tokot |
| genetiivi | tokon | tokkojen |
| partitiivi | tokkoa | tokkoja |
| akkusatiivi | tokko; tokon |
tokot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | tokossa | tokoissa |
| elatiivi | tokosta | tokoista |
| illatiivi | tokkoon | tokkoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | tokolla | tokoilla |
| ablatiivi | tokolta | tokoilta |
| allatiivi | tokolle | tokoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | tokkona | tokkoina |
| translatiivi | tokoksi | tokoiksi |
| abessiivi | tokotta | tokoitta |
| instruktiivi | – | tokoin |
| komitatiivi | – | tokkoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | toko- | |
| vahva vartalo | tokko- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia[muokkaa]
lyhennelmä aiemmasta nimestä tokanpoika, jossa olevan tokka-sanan alkuperää ei varmuudella tiedetä
Käännökset[muokkaa]
1. eräitä kaloja (Gobiidae-heimo)
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- tokko Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Suomen sanojen alkuperä. Etymologinen sanakirja R–Ö. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2000. ISBN 951-717-712-7, ISSN 0355-1768.