tokka
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]- (poronhoito) satojen porojen porolauma, porotokka
- Porojen tokka jutaa tunturiin.
- (murteellinen) eläinlauma, lapsilauma, lintuparvi
- Oli ukolla huollettavanaan akka ja tokka tenavia.
- Teerten tokka syö koivikossa urpuja.
- (murteellinen) nukke
- Leikeissään tytöt pukevat tokkiaan.
- Jatti-Matti piteli Liisaa polvellaan kuin tokkaa ikään.
- (murteellinen) pieni lankavyyhti t. käärö
- Ostin kaupungista muutaman tokan merkkuulankoja.
- (merenkulku) sulkusatama
- Tokassa on hyvä tilaisuus tarkistaa aluksen kuntoa myrskyn jälkeen.
- (merenkulku) kuivatelakka
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈt̪okːɑ/
- tavutus: tok‧ka
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | tokka | tokat |
| genetiivi | tokan | tokkien (tokkain) |
| partitiivi | tokkaa | tokkia |
| akkusatiivi | tokka; tokan |
tokat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | tokassa | tokissa |
| elatiivi | tokasta | tokista |
| illatiivi | tokkaan | tokkiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | tokalla | tokilla |
| ablatiivi | tokalta | tokilta |
| allatiivi | tokalle | tokille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | tokkana | tokkina |
| translatiivi | tokaksi | tokiksi |
| abessiivi | tokatta | tokitta |
| instruktiivi | – | tokin |
| komitatiivi | – | tokkine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | toka- | |
| vahva vartalo | tokka- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]saamelainen laina[1]
Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- tokka Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 380. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.