toitotus
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
toitotus (39)
- vaskisoittimen tai muun vastaavan instrumentin ääni
- Entisaikaan posti ilmoitti saapumisestaa postitorven toitotuksella.
- torven äänen kaltaisesta ääni
- Kuului melkoinen norsujen toitotus.
- näkyvä tiedottaminen jostakin
- Ylenpalttinen toitotus kysynnän vähenemisestä saa kysynnän pienenemään.
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈt̪oi̯t̪ot̪us/
- tavutus: toi‧to‧tus
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | toitotus | toitotukset |
genetiivi | toitotuksen | toitotusten toitotuksien |
partitiivi | toitotusta | toitotuksia |
akkusatiivi | toitotus; toitotuksen |
toitotukset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | toitotuksessa | toitotuksissa |
elatiivi | toitotuksesta | toitotuksista |
illatiivi | toitotukseen | toitotuksiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | toitotuksella | toitotuksilla |
ablatiivi | toitotukselta | toitotuksilta |
allatiivi | toitotukselle | toitotuksille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | toitotuksena | toitotuksina |
translatiivi | toitotukseksi | toitotuksiksi |
abessiivi | toitotuksetta | toitotuksitta |
instruktiivi | – | toitotuksin |
komitatiivi | – | toitotuksine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | toitotukse- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
toitotus- |
Etymologia[muokkaa]
johdos verbistä toitottaa (toitot- + -us)
Käännökset[muokkaa]
2. torven äänen kaltainen ääni
|
3. näkyvä tiedottaminen jostakin
|
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- toitotus Kielitoimiston sanakirjassa