Siirry sisältöön

toistuva

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]

Adjektiivi

[muokkaa]

toistuva (10) (komparatiivi toistuvampi, superlatiivi toistuvin) (taivutus[luo])

  1. joka tapahtuu uudelleen

Käännökset

[muokkaa]

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Johdokset
[muokkaa]

Verbi

[muokkaa]

toistuva

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä toistua

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuotoyksikkömonikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi toistuva toistuvat
genetiivi toistuvan toistuvien
(toistuvain)
partitiivi toistuvaa toistuvia
akkusatiivi toistuva;
toistuvan
toistuvat
sisäpaikallissijat
inessiivi toistuvassa toistuvissa
elatiivi toistuvasta toistuvista
illatiivi toistuvaan toistuviin
ulkopaikallissijat
adessiivi toistuvalla toistuvilla
ablatiivi toistuvalta toistuvilta
allatiivi toistuvalle toistuville
muut sijamuodot
essiivi toistuvana toistuvina
translatiivi toistuvaksi toistuviksi
abessiivi toistuvatta toistuvitta
instruktiivi toistuvin
komitatiivi toistuvine
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo toistuva-
vahva vartalo toistuva-
konsonantti-
vartalo
-

Verbi

[muokkaa]

toistuva

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä toistua

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuotoyksikkömonikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi toistuva toistuvat
genetiivi toistuvan toistuvien
(toistuvain)
partitiivi toistuvaa toistuvia
akkusatiivi toistuva;
toistuvan
toistuvat
sisäpaikallissijat
inessiivi toistuvassa toistuvissa
elatiivi toistuvasta toistuvista
illatiivi toistuvaan toistuviin
ulkopaikallissijat
adessiivi toistuvalla toistuvilla
ablatiivi toistuvalta toistuvilta
allatiivi toistuvalle toistuville
muut sijamuodot
essiivi toistuvana toistuvina
translatiivi toistuvaksi toistuviksi
abessiivi toistuvatta toistuvitta
instruktiivi toistuvin
komitatiivi toistuvine
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo toistuva-
vahva vartalo toistuva-
konsonantti-
vartalo
-