toistuminen
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]toistuminen (38)
- teonnimi verbistä toistua
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | toistuminen | toistumiset |
| genetiivi | toistumisen | toistumisten toistumisien |
| partitiivi | toistumista | toistumisia |
| akkusatiivi | toistuminen; toistumisen |
toistumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | toistumisessa | toistumisissa |
| elatiivi | toistumisesta | toistumisista |
| illatiivi | toistumiseen | toistumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | toistumisella | toistumisilla |
| ablatiivi | toistumiselta | toistumisilta |
| allatiivi | toistumiselle | toistumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | toistumisena (toistumisna) |
toistumisina |
| translatiivi | toistumiseksi | toistumisiksi |
| abessiivi | toistumisetta | toistumisitta |
| instruktiivi | – | toistumisin |
| komitatiivi | – | toistumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | toistumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
toistumis- | |