toistava
Suomi
[muokkaa]Verbi
[muokkaa]toistava
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä toistaa
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | toistava | toistavat |
| genetiivi | toistavan | toistavien (toistavain) |
| partitiivi | toistavaa | toistavia |
| akkusatiivi | toistava; toistavan |
toistavat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | toistavassa | toistavissa |
| elatiivi | toistavasta | toistavista |
| illatiivi | toistavaan | toistaviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | toistavalla | toistavilla |
| ablatiivi | toistavalta | toistavilta |
| allatiivi | toistavalle | toistaville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | toistavana | toistavina |
| translatiivi | toistavaksi | toistaviksi |
| abessiivi | toistavatta | toistavitta |
| instruktiivi | – | toistavin |
| komitatiivi | – | toistavine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | toistava- | |
| vahva vartalo | toistava- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |