toispuolinen

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Adjektiivi[muokkaa]

toispuolinen (38)

  1. sellainen, joka esiintyy tai ilmenee vain toisella jonkin kahdesta puolesta tai osapuolesta
    Onnettomuuspaikalla liikenne on tilapäisesti toispuolinen.
    Ihastuminen osoittautui pian toispuoliseksi.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: [ˈtoisˌpuolinen]
Tavutus[muokkaa]
  • tavutus: tois‧puo‧li‧nen

Etymologia[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]
Vastakohdat[muokkaa]

Adjektiivi[muokkaa]

toispuolinen (38) (komparatiivi toispuolisempi, superlatiivi toispuolisin) (taivutus)

  1. (myös kuvaannollisesti) sellainen, joka on painottunut jonkin kahdesta puolesta tai osapuolesta jommallekummalle selkeästi enemmän kuin toiselle
    Kantamus oli hätäisen pakkaamisen jäljiltä toispuolinen.
    Heidän omaisuutensa jakauma oli kovin toispuolinen.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: [ˈtoisˌpuolinen]
Tavutus[muokkaa]
  • tavutus: tois‧puo‧li‧nen

Etymologia[muokkaa]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]