tiuhentuminen
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]tiuhentuminen (38)
- teonnimi verbistä tiuhentua
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | tiuhentuminen | tiuhentumiset |
| genetiivi | tiuhentumisen | tiuhentumisten tiuhentumisien |
| partitiivi | tiuhentumista | tiuhentumisia |
| akkusatiivi | tiuhentuminen; tiuhentumisen |
tiuhentumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | tiuhentumisessa | tiuhentumisissa |
| elatiivi | tiuhentumisesta | tiuhentumisista |
| illatiivi | tiuhentumiseen | tiuhentumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | tiuhentumisella | tiuhentumisilla |
| ablatiivi | tiuhentumiselta | tiuhentumisilta |
| allatiivi | tiuhentumiselle | tiuhentumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | tiuhentumisena (tiuhentumisna) |
tiuhentumisina |
| translatiivi | tiuhentumiseksi | tiuhentumisiksi |
| abessiivi | tiuhentumisetta | tiuhentumisitta |
| instruktiivi | – | tiuhentumisin |
| komitatiivi | – | tiuhentumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | tiuhentumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
tiuhentumis- | |