tirkistelijä
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]tirkistelijä (12)
- henkilö, joka tirkistelee (myös kuvaannollisesti)
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | tirkistelijä | tirkistelijät |
| genetiivi | tirkistelijän | tirkistelijöiden tirkistelijöitten (tirkistelijäin) |
| partitiivi | tirkistelijää | tirkistelijöitä |
| akkusatiivi | tirkistelijä; tirkistelijän |
tirkistelijät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | tirkistelijässä | tirkistelijöissä |
| elatiivi | tirkistelijästä | tirkistelijöistä |
| illatiivi | tirkistelijään | tirkistelijöihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | tirkistelijällä | tirkistelijöillä |
| ablatiivi | tirkistelijältä | tirkistelijöiltä |
| allatiivi | tirkistelijälle | tirkistelijöille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | tirkistelijänä | tirkistelijöinä |
| translatiivi | tirkistelijäksi | tirkistelijöiksi |
| abessiivi | tirkistelijättä | tirkistelijöittä |
| instruktiivi | – | tirkistelijöin |
| komitatiivi | – | tirkistelijöine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | tirkistelijä- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]- verbi tirkistellä (vokaalivartalo tirkistele- → j:n edellä tirkisteli-) + johdin -jä
Käännökset
[muokkaa]1. henkilö, joka tirkistelee
|
Aiheesta muualla
[muokkaa]- tirkistelijä Kielitoimiston sanakirjassa