tiputus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

tiputus (39)

  1. tiputtaminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈt̪iput̪us/
  • tavutus: ti‧pu‧tus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tiputus tiputukset
genetiivi tiputuksen tiputusten
tiputuksien
partitiivi tiputusta tiputuksia
akkusatiivi tiputus;
tiputuksen
tiputukset
sisäpaikallissijat
inessiivi tiputuksessa tiputuksissa
elatiivi tiputuksesta tiputuksista
illatiivi tiputukseen tiputuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi tiputuksella tiputuksilla
ablatiivi tiputukselta tiputuksilta
allatiivi tiputukselle tiputuksille
muut sijamuodot
essiivi tiputuksena tiputuksina
translatiivi tiputukseksi tiputuksiksi
abessiivi tiputuksetta tiputuksitta
instruktiivi tiputuksin
komitatiivi tiputuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo tiputukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
tiputus-

Etymologia[muokkaa]

johdos verbistä tiputtaa (tiput- + -us)

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • tiputus Kielitoimiston sanakirjassa