Siirry sisältöön

tippa

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]
Tippa [1]
”Tippa” [2]

Substantiivi

[muokkaa]

tippa (9-B)

  1. pisara
    Lisää 5-7 tippaa eteeristä öljyä kylpyveteen.
    Pyyhkäisin tipan nenänpäästäni.
    Pannussa on vielä tippa [= tässä: pieni määrä] kahvia. Otatko?
  2. (arkikieltä) tiputuspullo, tiputus
    Sairaanhoitaja laittoi minulle tipan käsivarteen.

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈt̪ipːɑ/, [ˈt̪ipːɑ]
  • tavutus: tip‧pa

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuotoyksikkömonikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tippa tipat
genetiivi tipan tippojen
(tippain)
partitiivi tippaa tippoja
akkusatiivi tippa;
tipan
tipat
sisäpaikallissijat
inessiivi tipassa tipoissa
elatiivi tipasta tipoista
illatiivi tippaan tippoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi tipalla tipoilla
ablatiivi tipalta tipoilta
allatiivi tipalle tipoille
muut sijamuodot
essiivi tippana tippoina
translatiivi tipaksi tipoiksi
abessiivi tipatta tipoitta
instruktiivi tipoin
komitatiivi tippoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo tipa-
vahva vartalo tippa-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

[muokkaa]

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Johdokset
[muokkaa]
Yhdyssanat
[muokkaa]

tippaleipä, tippapelti, tippapullo, touhutippa, tyrmäystippa, vesitippa

Idiomit

[muokkaa]
  • ei tippaakaan
    1. ei yhtään
      Tippaakaan ei anneta periksi.
  • Ei tippa tapa – sanonnalla tarkoitetaan, että vähäinen määrä (tippa) alkoholia ei olisi pahaksi.
  • viime tipassa – viime hetkellä

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • tippa Kielitoimiston sanakirjassa
  • tippa Suomen etymologisessa sanakirjassa
  • Artikkelit 2251, 3285 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Ruotsi

[muokkaa]

Verbi

[muokkaa]

tippa (1)

  1. kipata, kaataa, tyhjentää (kuorma)
  2. työntää, pukata
  3. veikata, arvata, ennustaa