tipi
Ulkoasu
Katso myös: Tipi |
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]tipi (5)
- tasankojen intiaaneille ominainen asumus, joka koostuu kartionmuotoon asetetuista riu'uista ja niitä peittävästä nahasta
Taivutus
[muokkaa]Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | tipi | tipit |
genetiivi | tipin | tipien (tipein) |
partitiivi | tipiä | tipejä |
akkusatiivi | tipi; tipin |
tipit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | tipissä | tipeissä |
elatiivi | tipistä | tipeistä |
illatiivi | tipiin | tipeihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | tipillä | tipeillä |
ablatiivi | tipiltä | tipeiltä |
allatiivi | tipille | tipeille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | tipinä | tipeinä |
translatiivi | tipiksi | tipeiksi |
abessiivi | tipittä | tipeittä |
instruktiivi | – | tipein |
komitatiivi | – | tipeine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | tipi- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |