tiine
Suomi[muokkaa]
Adjektiivi[muokkaa]
tiine (48) (ei vertailuasteita)
- sellainen, joka kantaa vasikkaa eli on raskaana (lehmästä)
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈt̪iːneˣ/
- tavutus: tii‧ne
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | tiine | tiineet |
genetiivi | tiineen | tiineiden tiineitten |
partitiivi | tiinettä | tiineitä |
akkusatiivi | tiine; tiineen |
tiineet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | tiineessä | tiineissä |
elatiivi | tiineestä | tiineistä |
illatiivi | tiineeseen | tiineisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | tiineellä | tiineillä |
ablatiivi | tiineeltä | tiineiltä |
allatiivi | tiineelle | tiineille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | tiineenä | tiineinä |
translatiivi | tiineeksi | tiineiksi |
abessiivi | tiineettä | tiineittä |
instruktiivi | – | tiinein |
komitatiivi | – | tiineine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | {{{vart.vok}}} | |
heikko vartalo | {{{vart.heik}}} | |
vahva vartalo | {{{vart.vah}}} | |
konsonantti- vartalo |
{{{vart.kons}}} |
Etymologia[muokkaa]
vanha iranilainen laina[1]
Käännökset[muokkaa]
Liittyvät sanat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
- substantiivit: tiineys
- verbit: tiineyttää
Aiheesta muualla[muokkaa]
- tiine Kielitoimiston sanakirjassa
- tiine Suomen kielen vanhimman sanaston etymologisessa verkkosanakirjassa
Viro[muokkaa]
Adjektiivi[muokkaa]
tiine
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Ulla-Maija Kulonen: Kielen vuosituhannet. Kielikello, 2000, nro 1. Artikkelin verkkoversio.