tiine

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Adjektiivi[muokkaa]

tiine (48) (ei vertailuasteita)

  1. sellainen, joka kantaa vasikkaa eli on raskaana (lehmästä)

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈt̪iːneˣ/
  • tavutus: tii‧ne

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tiine tiineet
genetiivi tiineen tiineiden
tiineitten
partitiivi tiinettä tiineitä
akkusatiivi tiine;
tiineen
tiineet
sisäpaikallissijat
inessiivi tiineessä tiineissä
elatiivi tiineestä tiineistä
illatiivi tiineeseen tiineisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi tiineellä tiineillä
ablatiivi tiineeltä tiineiltä
allatiivi tiineelle tiineille
muut sijamuodot
essiivi tiineenä tiineinä
translatiivi tiineeksi tiineiksi
abessiivi tiineettä tiineittä
instruktiivi tiinein
komitatiivi tiineine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo {{{vart.vok}}}
heikko vartalo {{{vart.heik}}}
vahva vartalo {{{vart.vah}}}
konsonantti-
vartalo
{{{vart.kons}}}

Etymologia[muokkaa]

vanha iranilainen laina[1]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • tiine Kielitoimiston sanakirjassa
  • tiine Suomen kielen vanhimman sanaston etymologisessa verkkosanakirjassa

Viro[muokkaa]

Adjektiivi[muokkaa]

tiine

  1. tiine

Viitteet[muokkaa]

  1. Ulla-Maija Kulonen: Kielen vuosituhannet. Kielikello, 2000, nro 1. Artikkelin verkkoversio.