terttu
 |
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]terttu (1)
- (kasvitiede) avoin kukinnon muoto, jolla on pitkä kukintolapa
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈt̪ert̪ːu/
- tavutus: tert‧tu
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | terttu | tertut |
| genetiivi | tertun | terttujen |
| partitiivi | terttua | terttuja |
| akkusatiivi | terttu; tertun |
tertut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | tertussa | tertuissa |
| elatiivi | tertusta | tertuista |
| illatiivi | terttuun | terttuihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | tertulla | tertuilla |
| ablatiivi | tertulta | tertuilta |
| allatiivi | tertulle | tertuille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | terttuna | terttuina |
| translatiivi | tertuksi | tertuiksi |
| abessiivi | tertutta | tertuitta |
| instruktiivi | – | tertuin |
| komitatiivi | – | terttuine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | tertu- | |
| vahva vartalo | terttu- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |