terhakkuus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

terhakkuus (40)

  1. se ominaisuus, että on terhakka

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈt̪erhɑkːuːs/
  • tavutus: ter‧hak‧kuus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi terhakkuus terhakkuudet
genetiivi terhakkuuden terhakkuuksien
partitiivi terhakkuutta terhakkuuksia
akkusatiivi terhakkuus;
terhakkuuden
terhakkuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi terhakkuudessa terhakkuuksissa
elatiivi terhakkuudesta terhakkuuksista
illatiivi terhakkuuteen terhakkuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi terhakkuudella terhakkuuksilla
ablatiivi terhakkuudelta terhakkuuksilta
allatiivi terhakkuudelle terhakkuuksille
muut sijamuodot
essiivi terhakkuutena terhakkuuksina
translatiivi terhakkuudeksi terhakkuuksiksi
abessiivi terhakkuudetta terhakkuuksitta
instruktiivi terhakkuuksin
komitatiivi terhakkuuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo terhakkuude-
vahva vartalo terhakkuute-
konsonantti-
vartalo
terhakkuut-

Etymologia[muokkaa]

sanan terhakka vartalosta terhakk- ja suffiksista -uus tai sanan terhakas vartalosta terhakk- ja suffiksista -uus

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]