tenttaaja
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]tenttaaja (10)
- henkilö, joka tenttaa
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈt̪ent̪ːɑːjɑ/
- tavutus: tent‧taa‧ja
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | tenttaaja | tenttaajat |
| genetiivi | tenttaajan | tenttaajien (tenttaajain) |
| partitiivi | tenttaajaa | tenttaajia |
| akkusatiivi | tenttaaja; tenttaajan |
tenttaajat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | tenttaajassa | tenttaajissa |
| elatiivi | tenttaajasta | tenttaajista |
| illatiivi | tenttaajaan | tenttaajiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | tenttaajalla | tenttaajilla |
| ablatiivi | tenttaajalta | tenttaajilta |
| allatiivi | tenttaajalle | tenttaajille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | tenttaajana | tenttaajina |
| translatiivi | tenttaajaksi | tenttaajiksi |
| abessiivi | tenttaajatta | tenttaajitta |
| instruktiivi | – | tenttaajin |
| komitatiivi | – | tenttaajine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | tenttaaja- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]1. henkilö, joka tenttaa
|
Aiheesta muualla
[muokkaa]- tenttaaja Kielitoimiston sanakirjassa